Täällä sitä ollaan, ei yhtään missään. Että terveisiä vaan teillekin paikallaan oleville.
Tämän blogin ajatus lähti matkoista. Matkoista, jotka joillakin ihmisillä suuntaavat kauas, toisilla lähelle ja joillakin ei yhtään mihinkään. Paitsi ehkä just Alepaan.
Ja nythän tilanne on suurimmalla osalla ihmisistä, just se Alepa. No kiva! Mutta aika vähille jää nyt nämä matkablogit sitten. Minulla meni hermo Facebookin ja Instan jatkuviin kuvahaasteisiin matkoista ja retkistä ja kaikesta oikeastaan. Jos et ole juuri nyt missään ihanassa paikassa, ei ne kuusi vuotta vanhat lomakuvat lämmitä kyllä tätä ihmistä ollenkaan. Aika myös on asettanut omat haasteensa sietää tätä kaikkea lähellä oleskelua ja ihmisiä, jotka myös ovat osaltaan todella lähellä, tai sitten eivät ole yhtään missään, kuin luolissaan ja peloissaan. Tässä saattavat sisällöt vaihdella todellakin eksoottisilta vaikuttavista makumatkoista aina itämaiseen jumppaan, välineillä, joiden nimeä ei osaa lausua kukaan. Retkistä rajojen sallimissa rajoissa ja retkistä ihan vain paikallaan pysyen. Mutta tarpeesta tämäkin kumpusi, hermot menee aivan varmasti helpommin kuin ennen ja aiheet vaan muuttuvat kummallisimmaksi.
Joten tämäkin kirjoitusalusta sai ideansa vähän hermojen menetyksestä. Ja kuten minulla on tapana, on hermojen menetys parasta purkaa kaikiin muihin ja kaikille muille, joten olkaa hyvät.
Tästä alkaa matka, just sinne Alepaan ja ehkä vähän kauemmaskin.